Haisevat naapurit sotajalalla

Viime aikojen taiteellisen herätyshurmokseni vastapainoksi pistäydyin kaikessa viattomuudessa Teatteri Avoimissa Ovissa katsomassa kunnon viihdepläjäyksen. Taloyhtiömusikaalin käsikirjoittaja-ohjaaja Minna Koskela on meille sohvaan juurtuneille teeveestä tuttu Kumman kaa -sarjasta, jossa hän näytteli Ellua. Tämän kyllä huomaa esityksestäkin.

Avoimet Ovet olikin minulle jo entuudestaan tuttu paikka, joten osasin tarkasti baaritiskille vailla turhia hapuiluja. Suosittelen ehdottomasti käymään tiskillä ennen esitystä! Ei siksi, että esitys olisi huono, vaan siksi, että siitä saa taatusti parhaat tehot irti parin drinkin jälkeen.

Taloyhtiömusikaali on nimensä mukaisesti musiikkipitoinen esitys etelä-haagalaisesta taloyhtiöstä, jonka hallituksen puheenjohtajana sattuu olemaan vähäisestä vallastaan juopunut pikkuhitler Asko Luukkanen, jota näyttelee asiaankuuluvalla takakireydellä Paavo Kerosuo. Taloyhtiön muutkin asukkaat ovat enemmän tai vähemmän sekopäistä väkeä ja rappukäytävässä haisevat mystiset läjät... Perinteiseen tyyliin juorut lentävät, roskiksia tongitaan paljastusten toivossa ja torahampaita kalistellaan kaikin puolin, joten yhteishengen nostattamiseksi päätetään tai oikeastaan taloyhtiön puheenjohtaja päättää järjestää juhlat. Näiden bileitten järjestelyn ympärille näytelmä pääpiirteissään sitten rakentuu. Touhu on tottakai sotkuista, riitaista ja meluisaa ollaanhan sentään tekemisissä naapureiden, noiden möykkäävien, valittavien ja haisevien idioottien kanssa.

Taloyhtiön asukkaat ovat sketsimäisen vahvasti karrikoituja, mutta kiistämättä niistä löytyy monia naapurista tuttuja hahmoja. Kaikki näyttelijät saivat irrotettua yleisöstä naurunremahduksia, mutta erikoisesti Matti Onnismaan älyvapaa juhlajärjestäjä Moda Virtanen aiheutti hillittömän naurukohtauksen, joka taisi melko tehokkaasti tarttua herraan itseensäkin. Eipä mitään, hauskaa pitää olla näyttämölläkin, jos mielii naurattaa yleisöä! Maija Kaunismaan säveltämä musiikki oli kauttaaltaan hyvää ja musikaaliosuudet kohottivat esityksen ja esiintyjät sopivasti absurdeihin kerroksiin. Etenkin espanjalaistyylinen musiikkinumero varustettuna Paavo Kerosuon flamencoelkein ja Minna Kivelän mahtavalla pseudoespanjalla toimi raikkaana välipalana ajoittain hiukan paikallaanjunnaavien kohtausten lomassa.

Voitte huoletta jättää kalvosimet tärkkäämättä lähtiessänne katsomaan Taloyhtiömusikaalia. Esitys olisi omiaan hengennostatusohjelmaksi vaikkapa taloyhtiön tai firman pikkujouluihin ja uskon, että pikkujouluja silmälläpitäen esityskalenteri on tehtykin. Tuskin tästä mitään kovin filosofista löytää, mutta sketsiviihteen ystävä saa varmasti Taloyhtiömusikaalista erinomaisen korvikkeen illan televisiotarjonnalle. Tämä on loistava esimerkki siitä, että teatterin ei tarvitse olla vaikeasti lähestyttävää taidehiippailua. Ja kun tosiaan muistaa varustautua katsomoon parilla lasillisella punkeroa, niin kotiin voi tassutella ihan hymyssä suin.

Jouko