Tyhjän päälle rakentamisen taide

Kun käsikirjoitus ei ole tärkeintä, kannattaa harkita improvisaatioteatteriin menoa. Minä änkeydyin Stella Polariksen Improvisoituun näytelmään lievästi asennevammaisena, sillä ajattelin, että käsikirjoituksen puuttuminen on vain tapa luistella vaivalloisten repliikkien opettelusta. Minä ainakin suosisin improvisaatiota juuri tästä syystä, jos olisin näyttelijä...

Stella Polariksen esitykset näyttävät olevan kuumaa tavaraa, sillä jonoa Kaapelitehtaalla sijaitsevaan teatteriin oli ulos asti. Onneksi hoksasin seurata viisaampiani jonon ohi ja näin, että jonotettiinkin vain parhaista paikoista salissa vessaan ja kahvion tiskille mahtui vielä. Harmillista, että Stella Polariksellakaan ei ole alkoholitarjoilua, sillä juuri tämäntyyppisissä näytöksissä parin kaljan nousut olisivat juuri parhaimmillaan. Kannattaa siis palkita itsensä etukäteen piipahtamalla jossain Ruoholahden pubissa ennen Kaapelitehtaalle menoa. Limunaatia Stellalta sai kyllä eurolla tölkin, joten kyllä raittiimpikin siellä viihtyy, ei sen puoleen. Ja krapulainen.

Yleisö Stellan esityksessä oli ylivoimaisesti nuorinta tähän asti näkemistäni. Siellä olisi tämmöiselle nuoremmallekin sinkkumiehille ollut tarjolla lukuisia mahdollisuuksia avata peliä mukavien teatterityttöjen kanssa, mutta jollain lailla onnistuin vain katselemaan Kaapelitehtaan korkealla roikkuvaa kattoa ja maistelemaan limsaani... Tulkaa nyt, hyvät tytöt, kiskaisemaan hihasta, eihän tämä etene mihinkään! Siispä jälleen yksinään reunapenkkiin ja huomio esitykseen.

Improvisoitu näytelmä alkoi siitä, että näyttelijät pyysivät yleisöltä näytelmälle nimen. Nimeksi valittiin Testamentti ja aloituspaikaksi niinikään yleisöstä heitetty kirjasto. Ja siitäpä sitten täysimittainen näytelmä pystyyn! Näyttelijät Stella Polariksella ovat onneksi hyviä, sillä muuten saattaisi myötähäpeäkin hiipiä katsojalle housuihin. Sekoiluksihan näytelmä meinasi ammattilaisiltakin mennä, mutta tämähän se taitaa olla koko lajityypin suola. Että katsoja jännittää, miten näyttelijät selviävät yhä monimutkaisemmaksi leviävästä juonesta, kun joutuvat kohtaukseen, jossa edes vastanäyttelijän näyttelemä rooli ei aina ole selvää. Ja kyllä, siitäpä syntyykin sitten kokolailla hauskaa ja viihdyttävää taiteilua täpärien pelastusten sekä äkillisten yllätyskäänteiden rajamailla. Näyttelijät eivät tosiaankaan selviäisi tällaisesta ilman tuhtia improvisaatioharjoittelua, joten ehkäpä siinä olisi kaatunut minun improvisaationäyttelijän urani...

Näytelmän juoni muodostui melkoisen sekavaksi varmaan näyttelijöillekin, mutta jonkinlainen koominen kevytjännäri siitä lopulta tuli. Oli lukupiiri, jonka jäsenet joko tekivät murhia ruotsalaisen dekkarikirjailijan salaperäisten biologisten kokeiden takia tai sitten heidät murhasi lukupiirin vetäjä... Ja osittain tästä syystä, eikä varsinkaan tästä syystä entinen, lahjuksista syytetty ministeri lavastettiin Suomen kulttuurielämän lakkauttajaksi, vaikka taustalla ilmeisesti olikin Suomen presidentti. Nähtiinpä myös vauhdikkaita takaa-ajoja kirjastovirkailijan ja yhden lukupiiriläisen murtauduttua töölöläiseen jättiläisasuntoon, sekä tietenkin kertomus perheestä, jonka poika sai lahjaksi virkatut pampulauimahousut...

Vauhtia ja äkkikäänteitä siis löytyi ja mikäpä siinä! Yleisö viihtyi, ja viihdyinpä minäkin. Ehkäpä olisin viihtynyt enemmän, jollei esityksessä olisi suotta improvisoitu koko illan näytelmää, vaan reippaasti vain lyhyempiä kohtauksia kuten joskus takavuosina television Nyhjää tyhjästä -ohjelmassa. Mutta ei auta valittaa, esitys oli hauska ja varmasti juuri adventtiajan kynnyksellä tällaiselle hupailulle on kysyntää. Sitä paitsi Stella Polariksen improvisaatioteatterin voisi hyvin kuvitella olevan ensiluokkainen kohde tutustua teatteriin, jos aiemmin ei ole moiseen taidelaitokseen rohjennut astua. Tänne, hyvät frouvat ja muut naisihmiset, kannattaa kotona vastaanhangoitteleva mies raahata sohvanpäällistä kuluttamasta! Jos se ei täällä viihdy, niin syy on korkeintaan siinä anniskelun puutteessa, johon apu kyllä löytyy ihan Kaapelitehtaan lähikulmilta!

Jouko