Rankan päivän absurdi ilta

Onkin tässä jo tullut kierreltyä noita suuria kulttuurilaitoksia jonkin verran, joten Valtimonteatterin lämpiö tuntui sangen pieneltä, mutta samalla mukavan sympaattiselta. Istumapaikkoja ei ole kovin montaa tarjolla, mutta eipä ollut kyllä istujiakaan kuin kourallisen verran. Harmi sinänsä, että tällaiset pienet nyrkkipajat jäävät suurelta yleisöltä piiloon, sillä justiinsa nämä paikat tuovat Helsinkiin sellaista kulttuurillista vaihtelua, jota ei pikkukylillä herkästi tapaa. Eikä muuten tapaa täällä Stadissakaan, jos suunnistaa teatterirastejaan vain niissä paikoissa, joilla on varaa mainostaa linja-auton kyljissä ja Helsingin Sanomissa...

Jani Karvisen käsikirjoittama ja ohjaama Hard Dayz Nite -näytelmä sijoittuu Valtimonteatterin matalakattoiseen näyttämöhuoneeseen lavastettuun olohuoneeseen. Lavastus on simppeli: keskellä olohuonetta sohva ja sohvapöytä ja takaseinällä Madonnan juliste sekä ikkuna. Loppu rakentuukin sitten vekkulisti käsikirjoitetun tarinan varaan.

Tarina menee juonipaljastuksia vältellen kutakuinkin niin, että olohuoneeseen saapuu Petteri Pennilän esittämä pizzalähetti, jonka asunnossa asuva mies (Antti Korhonen) kertoo juuri ampuneensa vaimonsa ja kaappaa aseella uhaten jonkinlaiseksi panttivangiksi. Pizzalähetti onnistuu saamaan aseen itselleen ja ampuu asunnon omistajan. Pian paikalle saapuu asunnon omistajan vaimo (Outi Vuoriranta), joka ampuu vahingossa pizzalähetin paikalle kutsuman ystävän. Nytpä kaikkien käsissä onkin jo sen verran verta, että ruumiit on parempi raahata komeroon ja miettiä seuraavia liikkeitä tonnikalapizzan ääressä.

Näytelmän meno on roisia ja posketonta. Ammuskelua ja ammuskeltavaa riittää, kun Antti Korhonen näyttelee milloin minkäkinlaista naapuria tai pölynimurikauppiasta, joka sattuu huonoksi onnekseen tulemaan paikalle. Pizzalähetin ja naisen liipasinsormi herkistyy sitä mukaa, kun komero täyttyy ruumiista - ja osansa lienee rauhoittavilla ja piristävillä lääkkeilläkin, joita rouhitaan kuin karkkia ikään. Väkivallan kierteeseen on helppo päätyä ja se tuntuu oudon vapauttavalta!

Vaikka tyylilaji on absurdin sekopäinen, on Hard Dayz Nitessä kumminkin ajatusta. Tositelevision ja väkivaltaviihteen kyllästämää pahoinvointiyhteiskuntaa tässä tölvitään. Ja hienosti tölvitäänkin, hei! Se, että käsitellään vakavaa aihetta, ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että näytelmän tarvitsisi olla vakava. Varovaisesti vertaisinkin tätä esitystä suuresti arvostamieni Coenin veljesten elokuviin. Yhdennäköisyys ei kenties ole suuri, mutta jotain samaa rentoa rempseyttä tässä on. Ja se on kyllä vankka kehu, se! Petteri Pennilä näyttelee elämän murjomaa pizzalähettiä suruttomasti ja vie osaltaan näytelmää kiitettävästi absurdiin suuntaan. Antti Korhosella on tilaisuus tyylitellä mitä erilaisimpia hahmoluonnostelmia, ja hersyvästi hänkin sen tekee. Tarinan rakenteesta johtuen(ko?) Outi Vuoriranta pääsee valitettavasti irrottelemaan vasta loppua kohden. Ja loppua kohden Hard Dayz Nite kehittyy muutenkin huippuunsa... Mutta eipä siitä sen enempää, sillä näytelmän juoni ei kestä kovin paljoa paljastuksia. Minut se ainakin onnistui yllättämään.

Valot olivat oikeastaan ainoa osuus, joka ei onnistunut tukemaan tarinaa oikein millään lailla. Toki Valtimonteatterin pikkuinen ja matala näyttämö mahtaa olla haasteellinen valaistava, mutta kumminkin tarkkuuteen ainakin voisi satsata valojen ajossa, olipa tila millainen tahansa.

Toivottavasti loppuihin näytöksiin eksyy enemmän kuin kourallinen väkeä, sillä Hard Dayz Nite on erinomaisen hauska ja ajatellen tehty näytelmä. Näin rempseää ja omaehtoista menoa on mukava katsella! Ja lippujenkin hinnatkin ovat reilusti allet puolet Kaupunginteatterin vastaavista. Teatteri-ihminen! Jätä sinäkin villashaali kotiin ja tutustu symppikseen Valtimonteatteriin!

Jouko arvostaa:
+ Kahviosta sai sangen mallikasta termoskahvia vapaaehtoismaksulla!
+ Hauska esitys, jonka tekeminen tai katsominen ei päätä purista. Ei kuitenkaan mitään tyhjänpäiväistä höttöä, vaan tarkasti mietittyä satiiria!
+ Erikoinen, pienen käsityöläisteatterin tunnelma, jota ei voi ostaa rahalla.

Jouko mussuttaa:
- Valojen ajossa tuntui olevan ongelmia. Lamput tuntuivat elävän näytelmästä erillistä elämäänsä. Oliko valoajaja palkattu pikapaikkaajaksi vai mitä kummaa?
- Kahvion tarjoiluvalikoima saisi olla laajempikin. Kyllä se teatterikeppana näissäkin puitteissa uppoaisi...

Jouko